Nousimme varhain ja lähdimme ajamaan kohti erään puutarhatutun pihaa. Aurinko paistoi ja jo aamulatte lupasi hyvää päivää! Tämän nähtyään ei voinut kuin hymyillä.
Ajoimme siis tutun pihalle ja noudimme lastin hänen hyvinvoivia taimiaan, m.m. taatankurjenmiekkaa ja iisoppia. Jotain pientä muutakin taisi mukaan tarttua, mm kaunista Helena-esikkoa.
Tästä jatkoimme sitten matkaamme kohti kaupungin keskustaa ja eksyimme torille. Siellä oli Perniöläisen puutarhan myyjä ja paljon mielenkiintoisia taimia (mukaan tarttui mm valkokukkaista rönsyleimua, japaninakileijoja ja ties mitä). Valinnanvaikeus vaivasi, mutta pari muovikassillista tuli mukaan sieltäkin.
Tästä viimein epämääräisen Esso-tauon jälkeen (tiedättekö "minä en taida olla kohderyhmää" -tunteen?) päädyimme Bilnäsiin, missä koukkasimme toisen puutarhatutun pihan kautta hakemassa viime reissulla unohtunut kasvi. Nyt olimmekin lähellä Rakennusapteekin puutarha- ja maalipäivää.
Hmm... sieltäkään en selvinnyt ilman sortumisia... mukaan tuli kymmenen perennaa, mm pari aitoukonhattua, Dicentra canadiensis, jotakin eksoottista Anemone-lajia.... olin sen verran hyvä asiakas, että puutarhaharrastajat lahjoittivat kerrottukukkaista lumikelloa (Galanthus nivalis 'Plena Flora'). Eli pari muovikassia tarttui mukaan sieltäkin.
Kun lopulta saavuimme mökille ja purin takakontin, näky oli tämä:
Maalla oli yksinkertaisen fantastista. Kevät on nyt niin pitkällä, että tulppaanit, jotka ovat alkaneet kukkia, saavat kukkia rauhassa. Luonnosta löytyy siis muutakin syötävää villieläimille.
Viime kesänä siemenestä kasvatetut loistoesikot aloittelevat kukintaa. Olen nästä ylpeä ja iloinen - helppoja ja kiitollisia siemenestä kasvatettavia.
Muutenkin kesä on ällistyttävän pitkällä (ei kai tätä enää kevääksi voi kutsua?). Ruohoa oli jo pakko leikata. Urakoin siinä sivussa yhden uuden penkin -- tämä on puolivarjoinen, kunhan puihin tulee kunnolla lehti. Kerrankin maltoin jättää kasveille oikeat kasvutilat. Siperia on opettanut... ;)
Dicentra canadensis pääsi tähän toiseen, vielä varjoisempaan, penkkiin siperianhernepensaan varjoon. Tein tämän viimeksi käydessämme maalla. Tähän olen istuttanut päiväliljoja (auronkoiseen nurkkaan), pikkusydämiä, särkyneensydämen, kuunliljoja, taponlehteä ja esikoita. Mukana on myös Athyrium niponicum 'Metallicum'
Oli niin kaunista ja mieltä ylentävää. Lintujen konsertti on mahtavaa ja kaikki kasvaa ja kukkii.
Puolisoni siivoili kivikkopenkkiä. Siitä tulee upea tänä kesänä kun kaikki on kasvanut kokoa:
Ehkä upeinta tästä päivästä teki tapaamieni puutarhaharrastajien innostus ja halu antaa omista kasveista alut toisellekin. Antaa toisenkin nauttia siitä, mikä itselle tuo onnea. Pyyteetön apu on parasta mitä toiselle ihmiselle voi antaa.
