Paluu arkeen tänään oli kova. Motivaatio oli hukassa ja keho fyysisesti väsynyt. Mieli vikonlopussa.
Kevät on edennyt niin nopeasti, että hiukan pelottaa. Kasvit lähtevät kasvuun ja tuleeko sitten vielä takatalvi? Toivottavasti ei. Viikonlopun matkat tuntuivat jotenkin epätodellisilta - tuntui, että ei vielä voi olla kesä. Nythän on vasta toukokuun alku!
Kaikki myöhäisemmät kevätkukkijat kukkivat nyt. Narsissit, scillat, ensimmäiset tulppaanit, kevätkaihonkukka, kevätvuohenjuuri... Laukat työntävät jo nuppuja. Jääkö alkukesälle mitään?
Mutta mistä pihaan on ilmestynyt kerrottu valkovuokko?
Viikonloppuun mahtui aika paljon fyysistä työtä. Perustin kaksi uutta penkkiä, raakkasin monivuotista rikoista vanhempaa penkkiä, kastelin ja hoisin kevätkasvatuksia. Kastelin syksyllä ja keväällä kylmälavoihin istutettuja siemenkylvöjä. En malttanut lopettaa, kun oli aikaa ja ilmat suosivat. Lykkäsin nurmikon leikkaamista - se odottaa ensi kerralla. Ei silti, nurmikolla kukki sininen keto-orvokki. Ei sitä voi leikata ennen kuin se on siementänyt....
Nyt pitää viikko levätä, jotta ensi viikonloppuna jaksaa...
