Rakkaani nukkui puolet lauantaista, ja minä vain muuten puuhailin, mutta aika matalalla profiililla. Molemmilla oli veto pois viime viikkojen kiireiden vuoksi. Pelasimme erän alfabeettaa, ja nyt voin sen todeta, olen tavannut toisen ihmisen elämässäni, joka voittaa minut siinä... ;) Siinä pelatessamme aurinko laski, ja yhtäkkiä havahduimme siihen, että peuraperhe laskeutui metsästä pihallemme ja katseli hermostuneena ympärilleen. Sammutimme valot ja tuijotimme niitä kilpaa ikkunoista mistä peurat hermostuivat ja juoksivat takaisin metsään valkoinen perävalo vilkkuen.
Lauantai-iltana alkoi sakea räntä-sade eikä tv:n katsomisesta tullut mitään. Se analogi-tv:n eduksi on sanottava, että huonommallakin signaalilla lähetystä voi sentään katsoa, mitä nyt "lumisateen" keskeltä, mutta digi-tv:ssä se ei onnistu. Niinpä jätimme Bondin katsomisen ja suunnistimme sängyn pohjalle lukemaan lehtiä.
Sunnuntaina olimme jo molemmat virkeitä, ja ulkona odotti mitä uskomattomin auringon paiste. +5 astetta lämmintä ja ahkera sulavan veden tippupisaroiden ääni räystäiltä. Leikin puutarhuria leikkaamalla alas villiytyneitä pensaita ja sahaamalla poikki isoja ja pieniä haapoja. Puolisoni siivoili sisällä ja kantoi turhaa tavaraa vintille. Sitten hän istui portailla ja katseli kun minä sahailin puita. Tuntui kodikkaalta.
Kun palasimme kotiin, täällä odotti iloinen yllätys; suuri joukko viikon takaisista kylvöistä oli itänyt. Kevättä on ilmassa.
