Blääh....

Joka kevät sama homma, aika talvesta todelliseen kevään alkuun tuntuu niin pitkältä. Huimasti lisääntyvä valon määrä saa levottomaksi, mutta sumuiset, räntäsateiset ja loskaiset päivät tuntuvat loputtomilta.

Samaan aikaan tuntuu liittyvän ammatillinen levottomuus, eikä sitä auta jatkuvaksi olotilaksi muodostunut muutos, strategioiden teko ja yleinen vision puute. Luulen, että sitä voi olla vaikea ymmärtää ammatissa, jossa tarkoitus on joka vuosi pääpiirteissään tehdä sitä samaa kuin joka vuosi aiemmin, ehkä niukemmin resurssein, mutta noin pääpiirteissään. Tietysti, aivan yhtä vaikea minun on ymmärtää, miten kukaan jaksaa vuodesta toiseen tehdä yhtä työtä, ja aina vaan löytää motivaatio siihen uudestaan. Mutta jatkuva muutos, ja epävarmuus uuden organisaation, ja uusien esimiesten painopistealueista ja lähestymistavoista on sekin uuvuttavaa.

Vähän siis blääh, hiukan iik, aika paljon kääk, aivan liikaa ääk... jonkinlaista piristystä tässä kaipaa. Onneksi viikonloppuna sentään juhlimme puolison synttäreitä! Ystävien tapaaminen piristää... :)