Tässä työssä taiteilija kuvaa nykyelämän dualistisuutta juxtapositioimalla kaksi peruselementtiä, mustan ja valkean, lattean ja täyteisen, kaksiulotteisen ja kolmiulotteisen. Teoksen viimeistelemätön tekniikka viittaa voimakkaaseen ja nopeasti syntyneeseen intuitiiviseen konseptiin, oivallukseen, ja haluun pureutua asioiden ytimeen. Teoksen muotokielessä on ironisia viittauksia suomalaisen lasi- ja keramiikkataiteen vähäeleisyyteen ja eniten kopioituihin muotoihin. On kuin taiteilija kysyisi, ollako suuri suomalainen muotoilija vai ollako suuri tiennäyttäjä ja tehdä jotain normeja rikkovaa? Maljakon avoimena ammottava suu jättää kysymyksen avoimeksi.
Hezzo Toettaerstroem, Hälssingin Sanomat 1981 ;)
