Kokoelmat

Quu kyseli blogissaan mitä muut puutarhurit keräilevät. Minä kerään järjestelmällisemmin oikeastaan vain yhtä asiaa: musiikkia.

Musiikki on aina ollut minulle hyvin tärkeää ja olen myös investoinut siihen. Joskus pari vuotta sitten laskin, että minulla on ehkä n 700 cd-levyä. Sittemmin en ole laskenut niitä, koska levyihin uhrattu rahamäärä on kohtuullisen suuri. Musiikkimaku muuttuu ja kokoelmasta löytyy myös sellaista, jota en enää kuuntele, mutta ne ovat osa kokoelmaani ja kokonaisuutena muodostavat eräänlaisen päiväkirjan minun elämästäni.

Koska cd-kokoelma ei kuvana ole erityisen kiinnostava, ajattelin tehdä listan artisteista, jotka ovat olleet minulle ne kaikista tärkeimmät.

Ehkä kaikkein merkittävin artisti on David Sylvian. Jotkut lukijat saattavat muistaa hänet Japan-nimisestä yhtyeestä tuolta 1980-luvun alun vuosilta. Japan-yhtyeen jälkeen hän on tehnyt mielenkiintoisen soolo-uran ja levyttänyt useita kauniita, unenomaisia albumeja. Tässä Ryuichi Sakamoton kanssa levytetty Heartbeat. Sakamoto ja Sylvian tekivät yhdessä myös muuten pieneksi hitiksi muodostuneen Forbidden Colours kappaleen elokuvasta Merry Christmas Mr. Lawrence.


Toinen yhtä merkittävä artisti on Kate Bush. Kaikki tietävät hänen läpimurtohittinsä Wuthering Heights. Hän on tietysti levyttänyt paljon musiikkia tuon jälkeen ja saavuttanut runsaasti tunnustusta, mutta hän taitaa Davidin ohella olla niitä artisteja, joista joko pidetään tai vihataan. Tässä linkki hänen The Sensual World -levyltään ilmestyneeseen saman nimiseen singleensä:


Kate Bush on luonnollinen linkki Peter Gabrieliin. Peter ja Kate ovat tehneet useita kertoja yhteistyötä ja heidän musiikissaan on aina ollut tiettyä sukulaissieluisuutta - halua kurkistaa ihmisen mielen sisään. Minulle Peterin uran mielenkiintoisimmat hetket ajoittuvat hänen neljännen soololevynsä aikoihin. Myöhemmin hän teki pari valtavirtaan noussutta hittiäkin (mm hauska Sledgehammer), mutta itse pidän enemmän neloslevyn tunnelmasta - tässä levyn hittisingle Shock The Monkey:


Tämä luettelo ei olisi täydellinen ilman elektronisen popmusiikin artisteja, joista ensimmäinen on tietysti koko alueen pioneeri, kaikkien tuntema Kraftwerk. Pidän abstrakteista moderneista maalauksista, ja siksi varmaan myös pidän Kraftwerkista, erityisesti silloin kun he ovat kaikista konseptuaalisimmillaan, kuten loistavassa Computer World -albumilla ilmestyneellä kappaleellaan It's More Fun to Compute.


Toinen elektronisen popin suuri nimi on tietysti Yello. Hullu, äärimmäinen ja outo ja kuolettavan hauska. Tässä yksi hiukan pinnallisesti normaalimman kuuloinen kappale, Shirley Basseyn kanssa tehty yhteistyö The Rhythm Divine:


Artisteja on tietysti laajassa kokoelmassa valtavasti, mutta viimeisenä haluan nostaa esiin kanadalaisen Delerium-yhtyeen. He nousivat suurempaan tietoisuuteen Trance-aallon myötä Silence hitillään, joka levytettiin yhteistyössä Sarah McLachlan'in kanssa. Tässä Leigh Nashin kanssa levytetty Innocente:


Bonuksena vielä yksi suomalainen yhtye: PMMP. Pidin artistien listaamisessa kriteerinä sitä, että olen pitänyt artistista nuorena ja edelleen. PMMP:n kohdalla tämä ei tietystikään ole mahdollista, mutta bändi on vain _niin_luova... ja näillä ensimmäisen levyn kappaleilla voi aina purkaa agressioita. Tässä loistava live-video kappaleesta Niina:



Olen pienentänyt upotettuja videoita - jos haluat nähdä ne suuremmassa koossa, katso videot suoraan Youtuben kautta.