Tuttumme on hankkinut Hangosta vanhasta puuhuvilasta osakkeen ja remontoinut siitä tyylinmukaisen upean retriitin itselleen. Veimme polttopuut siis hänelle käytettäväksi takassa virkistävien merenrantakävelyjen jälkeen. Tämän jälkeen lauantaina jatkoimme matkaa erään toisen tuttumme luo. Ilmat suosivat ja nautimme kahvit hänen aurinkoisen lämpimässä puutarhassaan mehiläisten pörrätessä lukemattomissa koristeellisissa perennankukissa ympärillämme. Ja kun lähdimme sieltä ajamaan mökille, näimme tien varressa antiikkikirppiksen missä oli tietysti pakko käydä.
Kun saavuimme mökillemme puolisoni jatkoi ruohonleikkuutaan. Yleensä minä huolehdin ruohonleikkuusta mutta jalomielinen puolisoni poikkeuksellisesti lupautui tekemään sen nyt vaikka hän pitää ruohonleikkuusta yhtä paljon kuin imuroinnista, eli kovin vähän. Ajatus taustalla oli, että saisin syksyn loput taimet istutettua ennen pakkasten tuloa. Niinpä käytin lauantaipäivän ja sunnuntaiaamun viimeisiin istutuksiin (niin, tarttui meillä taas kaikenlaista mielenkiintoista tietysti sieltä puutarhatuttumme luotakin...). Sunnuntaina ajaessamme päässä jo kyllä pyöri, niin monta purkkia olin käsitellyt vuorokauden aikana.
Sunnuntai oli upea syyskuun päivä vastoin ennusteita. +15 astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Saimme nauttia viimeisistä syksyn kukkaloistoista kuten kelloköynnöksestä:
Myös chilit alkavat olla nyt hyvässä sadossa - harmi kun auringonpaiste alkaa käydä vähiin:
Mehitähdet ovat onnistuneet loistavasti. Siemenet itivät varmaankin 110%:sti ja tässä yksi erä uusia mehitähtiä. Ne olivat varmaan liian pitkään minulla sisällä koska ne kasvoivat kummallisiksi luiruiksi. Mutta kun totutin ne ulkoilmaan, ne alkoivat kasvaa lajilleen ominaisella tähtimäisellä tavalla häkellyttävää vauhtia. Näitä tulee ensi keväänä lisää:
Ja sitten - dadaa! - pagodinkärhö jonka kasvatin siemenestä tänä keväänä alkaa kukkia. Kuva on tärähtänyt ja epätarkka kuten kaikki ufoista ja Loch Nessin hirviöstä otetut kuvat, mutta aito tämä on. Ehkä ensi kesänä jo enemmänkin kukkia:
