Mitä kysyisit itseltäsi?

Valeunikko Lingholm Meconopsis
Originally uploaded by hthb.fi

Mistä puutarhaharrastuksesi alkoi?
- Olen aina ollut kiinnostunut kasveista. Muistan kuinka jo ala-aste ikäisenä rakensin kaktusterraarion vanhasta akvaariosta. Tähän liittyy ala-asteen luontokerho, jota veti perhosia keräävä ja lintubongausta harrastava opettajamme. Mutta kun muistelen lapsuuttani, minulla on paljon erilaisia luontoon ja kasveihin liittyviä muistoja. Muistan jopa joitakin puita lapsuuteni lähimetsästä, joka silloin vaikutti valtavalta erämaalta.


Mikä kasveissa viehättää:
- On helpompi vastata mikä kasveissa ei viehätä - ei mikään! Minusta kasvit ovat kiinnostavia, kiehtovia, kauniita ja tärkeitä. Se, että ei olisi kasveista kiinnostunut on minusta jonkin hyvin tärkeän perustarpeen kieltämistä. Suomalaiset tuntuvat Euroopan kansoista olevan vielä lähimpänä luontoa, mikä minusta on hieno asia. Kasvit - niiden muodot ja ominaisuudet - on kirjoitettu geeneihimme eikä muutama tuhat vuotta ihmiskulttuuria ole sitä pystynyt poistamaan. Muistelen nähneeni tutkimuksen, jossa todettiin ihmisen mielen rauhoittuvan ja verenpaineen laskevan kun hänelle näytettiin kasvien muotoja. Kun minä työskentelen kasvien kanssa, koen suurta onnea ja harmoniaa kaiken elävän kanssa. Se kuulostaa varmasti tosi kliseiseltä, mutta se on minun tapani purkaa työelämän ja arjen stressiä.

Miksi asut kuitenkin kaupungissa?
- Se on mielenkiintoista. Ehkä koen, että myös kaupunki tarjoaa jotain, mitä en luonnosta saa. Tärkeimpänä tietenkin toisten ihmisten seura. Pidän myös kaunpunkikulttuurista kaikkine parhaine piirteineen. Liika oleskelu luonnon keskellä päättyy yleensä tarpeeseen palata kaupunkiin.

Mitä teet maalla?
- Yksi merkittävä aktiviteetti on haahuilu. Tutkimusmatkailen omalla pihallani... tutkin kasveja ja otan kuvia. Haltioidun. Pysähdyn. Rauhoitun. -- Mutta sille on vain oma aikansa. Olen kuullut ystävien sanovan minusta, että en lepää maalla hetkeäkään. Se on todennäköisesti totta -- kannan aina jotain multasäkkiä tai taimipurkkia jonnekin. Aikaa on kasvukaudella liian vähän!

Onko suhtautumisesi puutarhanhoitoon muuttunut vuosien varrella?
- On hyvin erikoisella tavalla! Olen perinteisesti vihannut kitkemistä, mutta nykyisin nautin siitä! Ja se kaikki on asenteessa... suhtaudun puutarhanhoitoon nöyremmin, pitkäjänteisemmin ja ymmärrän mikä paljon kitkemisen kaltaisesta panostuksesta tulee. Se kannattaa, eikä se edes ole niin tylsää, kunhan vain rentoutuu ja varaa siihen sen tarvitseman ajan...

Mitä tarkoitat nöyryydellä?
- Sitä, että puutarhanhoidossa ei ole puutarhurista kyse. Jos lähtee siltä pohjalta liikkeelle, kuin joku tähtikokki, hommasta tulee nopeasti suorittamista ja pakonomaista! Puutarhassa on kyse puutarhan olosuhteista, kasveista ja aivan hiukkasen itse puutarhurista. Puutarhuri voi toivoa saavansa kaiken juuri toivomaansa järjestykseen, mutta paras oppitunti jonka puutarha tarjoaa on oman rajallisuutensa kohtaaminen. Kaikkea ei voi yksinkertaisesti hallita. Siinä kohtaa omat rajansa hyvin nopeasti ja nöyrtyy.

Mutta entä puutarhan rakentaminen koneilla, myrkyillä ja paljolla rahalla?
- Kyllähän se onnistuu, mutta panostus suhteessa tulokseen on kysymysmerkki... Se voi onnistua, jos asialla on ammattilainen, mutta jätäpä puutarha yksikseen pariksi vuodeksi ja katso sitten, mitä on siitä on jäljellä. Minusta puutarha on hyvä rakentaa omilla voimillaan -- silloin myös sen ylläpito pysyy hallittavana. Mutta tämä on minun filosofiani. Tällä periaatteella minä pysyn sovussa oman puutarhani kanssa.

Kiitos haastattelusta!
- Ole hyvä!