Katselin tuossa kesän kuvia pihaltamme ja tuli iso ihmetys - täällähän on vaikka mitä hienoa ja monet kasvit olivat kasvaneet ja kukkineet tosi upeasti kosteasta kesästä huolimatta. Mikähän on tämä ilmiö, että omalle puutarhalleen tulee täysin sokeaksi? Silmä turtuu sille kauniille mitä omasta puutarhasta löytyy. Muiden kuvia katsoo ihaillen, mutta ei muista itse ihailla omia aikaansaannoksiaan?
Pitäisi muistaa pysähtyä kerran viikossa ja käyttää puoli päivää pelkkään haahuiluun omalla pihalla - kuin turisti. Talvi on myös hyvä aika käydä läpi vanhat valokuvat ja todeta mikä toimii ja mikä ei.
Jos joku viihtyy hyvin pihalla, sitä lisää. Hyvinvoiva kasvi on aina kaunein.