Daaliamme paleltuivat jo jokin aika sitten. Se harmitti, kun ne olivat juuri päässeet kukkaan. Mutta jotakin armollista on syksyn saapumisessakin - se on lupa puutarhurille rauhoittua ja vetää henkeä kevään ja kesän intensiivisestä puurtamisesta. Puutarhavuosi lähenee loppuaan. Niinpä siivoilin pihaa syksyä ja talvea varten viikonloppuna. Nostin daalioiden ja suklaakosmoksen juurakot maasta. Jotain tyydyttävää oli siinäkin. Suosittelisin istuttamaan perennapenkkeihin kesäkukkia ja muita syksyllä siivottavia kasveja, sillä penkkejä on todella helppo siivota, kun osan kasveista nostaa pois. Kaikki nokkoset, vuohenjuuret ja ruohotupsut voi helposti riipiä pois. Samalla keväthuumassa väärään paikkaan istutetut taimet voi vielä nostaa, siivota rikoista ja istuttaa parempaan paikkaan uudestaan.
Ja puhdas multa penkissä on mieltä lämmittävä näky!
Kanttarellit ovat huomattavasti myöhässä tänä vuonna viime vuoteen verrattuna, mutta nyt niitä on paljon. Keräsimme niitä viikonloppuna ja pystyimme poimimaan täydellisimmät ja kaikista mehevimmät.
No - kesä on takana, mutta sain siitä kaiken mitä halusin. Olen tyytyväinen ja onnellinen kaikesta siitä mitä rakkaani kanssa teimme. Puutarhamme on kaikkea muuta kuin valmis - se tuntuu kovin keskeneräiseltä päässämme olevaan ihannekuvaan verrattuna. Mutta se on jo nyt täynnä pieniä ilonaiheita, joiden näkeminen saa hymyilemään monta kertaa pitkän talven aikana. Kuinka herkkä ja vaatimaton tämä kääpiöunikkokin on ja silti niin vahva ja kaunis:
Mutta jokainen puutarha, jota rakentaa omistautunut puutarhuri täydestä sielustaan on puutarhurilleen kaunis ja kaunis myös muille omalla keskeneräisellä tai valmiilla tavallaan. Puutarhan kauneus piilee sen rehellisessä tavassa kertoa jotain oleellista sitä hoitavasta puutarhurista.
