Viime syksynä kylvin runsaasti kasveja kylmälavoihin, mutta tulos ei ole ollut aivan niin hyvä kuin toivoin. Pahin virhe oli laittaa yksi lava aurinkoiseen paikkaan, jossa suuri osa kylvöistä kuivui alkukesän paahteessa. Metsän puolivarjoinen penkki on ollut paljon parempi tässä suhteessa. Parhaiten onnistuivat ne kylvöt, jotka kylmäkäsittelin jääkaapissa pienessä minigrip-pussissa kosteassa vermikuliitissa. Levisian taimet onnistuivat näin oikein hyvin.
Olen myös harrastanut toisenlaista kylvämistä; viskellyt siemeniä pitkin pihaa. Palkintoa alkaa olla luvassa silkkiunikoiden muodossa, joita kukkii nyt pihalla eri paikoissa, joissa siemenet tippuivat paljaalle maalle. Toivon, että heistä tulee sormustikukan tavoin vakiovieras pihallemme.

Toinen villiintynyt kasvi on harjaneilikka. Sitä on pitänyt auttaa alkuun siementämällä myös, mutta se talvehtii lehtiruusukkeillaan, vaikka jänikset pureskelevatkin siitä lehdet olemattomiin syksyllä.

Pulskaneilikan kanssa olen ollut määrätietoisempi, mutta se näyttäisi palkitsevan odotuksen jo toisena vuotenaan runsaalla kukinnalla. Tässä värimuodoista minulle mieluisin.

Lopuksi luonnon oma yllätys. Pihallamme kasvaa kämmekkä, valkolehdokki (Platanthera bifolia):

Mutta siis niistä lyijykynistä - ne tulevat tarpeeseen taas tänä syksynä. Olen jo aloittanut uudet kylvöt (en aio lannistua näin vähästä). Tähän mennessä olen kylvänyt kaksivuotisia, syksyllä sitten palataan syyskylvöihin. Uusia siemeniä on jo hankittu. Aina voi kylvää jotain uutta. :)