Flow

Klorofyllin keskusteluissa nousi esiin käsite nimeltä flow ja erityisesti se, kokeeko puutarhaahoitava sitä. Kyllä, voin kertoa, että kokee.

Itse asiassa käsitteeseen tutustuminen oli varsin hyödyllistä; tajusin mitä minulle tapahtuu kun tallustelen tiluksillamme ja ajan taju katoaa. Oikeastaan tähän asti joka kerta kun olemme olleet maalla, olen kokenut puhtaita flow-tilanteita. Kun saavumme maalle, pakollisten tavaroiden roudaamisen jälkeen suoritan yleensä "tarkastuskierroksen" - kierrän kaikki penkit ja istutukset ja tarkistan tilanteen; mikä on itänyt, mikä on kasvanut, kukkiiko joku. En tiedä kauanko siinä menee, mutta aina kauemmin kuin olen ymmärtänyt. Siementen läpikäynti, kylväminen multaan, taimien istuttaminen, parhaimmillaan jopa rento kitkeminen, ruohonleikkuu... kaikki tilanteissa joissa ajan- ja ympäristöntaju unohtuu, mieli rentoutuu...

Flow on puhdistava ja eheyttävä kokemus. Ihmiselle tekee hyvää olla vailla itsekritiikkiä, nauttia tehtävästä joka palkitsee välittömästi ja ehdottomasti. Samankaltaiseen kokemukseen pyritään monin keinoin; joku juo alkoholia, yksi juoksee maratonia, joku käyttää huumeita; kaikissa on kai pohjimmiltaan sama tarkoitus - kokea yksi hetki puhdasta onnea, ilman itsesyytöksiä tai negatiivisia tuntemuksia. Puutarhanhoito on poikkeava siinä, että kasvit ovat positiivinen vastapari; ne eivät kysele, aseta vaatimuksia eivätkä moralisoi. Puutarhanhoito ei ole suoritus eikä hämärrä tajuntaa. Se antaa perspektiiviä ymmärtää itseään, osana luontoa, ja kun omin käsin ja omin voimin kääntää maata, kokee oman rajallisuutensa, mutta palkitsevasti; niinä hetkinä on hyvä olla.