Pakkanen merkitsi myös sateiden pehmittämien teiden ja maiden kovettumista, mikä on hyvä uutinen puunkaatoprojektillemme. Metsuri ahkeroi tontilla koko päivän ja me siinä sivussa keräilimme risuja ja kannoimme meille jääviä ohuempia rankoja. Metsuri vie puunrungot, mutta pelkkiä paksuja oksia on niin paljon, että uudesta koivuhalosta ei tule pulaa. Olemme kyllä onnistuneet luomaan tällä tavoin taas itsellemme melkoisen savotan; risua ja oksaa on nyt joka paikka täynnänsä.
Projektin tarkoitus on avartaa tonttia ja antaa meille kunnon näköala tontin etelä- ja luoteispuolella sijaitsevalle pellolle ja sen takiselle mäelle. Alatontilla on myös pari komeaa tammen alkua ja tammethan vaativat kunnolla tilaa ja valoa ympärilleen kehittyäkseen komeiksi puiksi. Odotan innolla kevättä, jotta näen miten puiden harvennus vaikuttaa tontin valoisuuteen ja pienilmastoon.
Yksi lupaava prospekti on yläreuna viime kesänä aloitetusta kivikkopuutarhasta, josta nyt kaadettiin neljä koivua; pääsemme kaivamaan lisää kalliota esiin ja laajentamaan siihen kivikkopuutarhaa. Olen miettinyt pienen sepelillä salaojitetun kummun rakentamista - paikkaa siis erilaisille talvikosteudelle aroille kivikkokasveille kuten levisioille.
Katselin kivikkopuutarhaa talven valossa. On suorastaan ällistyttävää miten hienosti erilaiset mehitähdet pärjäävät melkein puhtaalla kivellä, ilman suojaa ja -6 asteen pakkasessa.
Nyt kun maanpinta oli jäätynyt, oli myös hyvä kattaa perennapenkkejä havuilla. Oikea talvi on tulossa. Tänään sunnuntaina lähtiessämme alkoi sataa hiljakselleen lunta. Yksi suuri muutos, joka puutarhan kautta minulle on tapahtunut on lumen arvostus. Perennan kasvattajalle lumi on ystävä ja täällä etelässä erityisen arvostettu sellainen.
Nyt saa lumi ja jää peittää kaiken. Istutukset, syyskylvöt ja kaikki kukkasipulit. Purommekin jäätyy. Kaiken tuon hiljaisen, jäisen kuoren alla on tiiviisti pakattua elämää odottamassa kevättä ja lämpöä.
Ja talvellakin jäisen kuorensa alla puro jatkaa kulkuaan:
