Emme sentään ole vielä rakentaneet haaveilemaamme verantaa talon yhteyteen, mutta paljon muuta pienempää olemme jo tehneet. Yksi merkittävä merkkipaalu on ainakin saavutettu; tänään oli ensimmäinen kerta torpalta lähtiessämme, että meillä ei ollut auton peräkontissa paria jätesäkillistä tavaraa roskiin vintiltä - hiirten pureskelemia ja ulostamia kirjoja ja vanhoja tekstiilejä. Vintti on siis tyhjennetty ja sinne rakennettu kätevät ja puhtaat tilat kesävieraille yöpyä.
Suunnittelemme joidenkin puiden kaatamista. Olemme itse asiassa jo puhuneet metsurin kanssa ja merkinneet puita kaadettavaksi. Tontti on suuri, mutta sitä ympäröi joka puolelta runsas koivikko ja osa puista on valtavia vanhuksia, jotka luovat varjonsa pihalle Kaikkea toki ei ole tarkoitus kaataa, vain harventaa niin, että saamme takaisin näkymiä, ja pihalle hiukan lämpöä lisää. Koivujen kaadon pitäisi hyödyttää tontin muuta puustoa; esimerkiksi kahdesta saarnesta toinen on selvästi kärsinyt koivujen varjossa valon ja veden puutteesta.
Tämä taisi olla viimeinen pitkä viikonloppu mökillä; saavuimme jo torstai-iltana eikä sellaiseen taida olla mahdollisuutta kuin seuraavan kerran vasta ensi kesänä. Tänään lähdimme pois valtavan ukkosmyrskyn ja vedenpaisumuksen saattelemana. Olo oli silti tyytyväinen - tunnen miten nyt tuntuu siltä, että olen saanut torpasta kaiken sen, mitä kesältä halusin. Syksy saa tulla aikanaan ja talvi. Syksyyn liittyy monenlaista mukavaa, kuten kylmäkäsittelyä vaativien siementen kylvämistä, kaikkien tilattujen sipulien istuttamista ja raikkaita viileneviä aamuja.
Mutta ennen sitä kesä vielä jatkuu. Daaliapenkki alkaa olla parhaimmillaan torpan edessä ja auringonkukat aloittelevat kukintaa. Joukko perennojakin vielä odottelee purkeissaan istutusta maahan. Kevään akileijakylvöjen kasvu lastentarhassa antaa inspiraatiota.
