Eilen puhelin oli soinut kerran, mutta se oli äänettömällä enkä jaksanut puhua puhelimessa. Pyytelin soittajalta myöhemmin anteeksi, mutta kuinka uuvuttavaa onkaan olla aina tavoitettavissa.
Olemme olleet maalla. Kultani jo toista viikkoa ja huomaan hänessä lievää hermostumista maaseudun rauhaan, mutta hän aloittikin lomansa jo viikkoa aiemmin. Tulimme eilen kaupunkiin ja tänä aamuna en enää kestänyt kuunnella hänen äänekästä pesunkoneen tyhjentämistään ja autoin häntä ymmärtämään, että hän kaipaa jotain tekemistä. Ihan hyvässä hengessä.
Menemme viikonlopuksi taas torpalle, mukana on tuttumme. Luvassa puutalkoita... mutta nyt on kesä kukkeimmillaan - siitä pitää nauttia. Ja minä nautin, esimerkiksi näistä asioista - perhosia on nyt paljon:
Kivikkopuutarhassa kukkii oranssikeltano...
...ja vuorineilikka:
