Tuesday, May 29, 2007

Rouva Heinäsorsan muistolle

En yleensä pidä eläinten inhimillistämisestä, mutta se mitä näimme eilen iltalenkillämme liikutti syvästi. Kävelimme pyörätietä kun huomasimme heinäsorsauroksen heinikossa tien vieressä. Sorsa oli jotenkin erikoisen oloinen eikä liikahtanutkaan vaikka kävelimme aivan sen vierestä.

Kun katsoimme lähemmin nurmikkoon, sen vieressä makasi kyljellään heinäsorsanaaras, ruhjoutuneena, verisenä. Se oli ilmeisesti jäänyt pyörän alle ja oli potkaistu tien sivuun. Heinäsorsauros istui sen vieressä eleettömänä ja päästi silloin tällöin hyvin hyvin hiljaisen äänen: (kvaak), tauko, (kvaak), tauko, (kvaak)... olisin voinut vannoa, että se itki.

Olkoon tämä vielä ujo p. Copthornen kukka Rouva Heinäsorsan muistolle:
P. Copthorne