Toinen mielenkiintoinen uusi tuttavuus ovat olleet erilaiset puutarhaharrastajien vertaisverkot, pääasiassa puutarha.net ja klorofylli.com. Palstojen eroa kuvailin jossakin keskustelussa kuin MTV3 ja Yle Teema TV-kanavien eroiksi; toinen on yleisöpohjaltaan suuri, populääri eikä erityisen syvällinen (tai se syvällisyys hukkuu kohinan alle) ja toinen ensinäkemältä hiukan kuivakka, asiantuntijapainotteinen ja elitistinen. Molemmilla kanavilla voi toteuttaa samat tarpeet; keskustella puutarha-asioista muiden samanmielisten kanssa sekä saada kontakteja siementen ja taimien vaihtoon. Pidemmässä tarkastelusssa 'fylli' tuntuu minulle oikeammalta; aiemmin olin aktiivisempi 'pentissä', mutta viime aikoina jälkimmäinen on jotenkin vaan riittänyt.
Noiden palstojen yllättävin piirre ovat kuitenkin olleet uusien sosiaalisten kontaktien solmiminen. Naureskelinkin tässä yhtenä päivänä työkavereille lounaalla, miten näppärä ja mukava 'tekosyy' puutarha-asiat ovat tutustua toisiin samanikäisiin ihmisiin. Mekin olemme jo tavanneet ihmisiä mökkimme lähettyviltä - ihmisiä joihin emme varmasti muuten olisi tutustuneet. Oletteko ajatelleet miten vaikea on tutustua uusiin ihmisiin keski-ikäisenä? Merkittävä osa ajasta ja energiasta menee työpaikalla tai työstä elpyessä. Suosittelen perustamaan puutarhan! ;)
Kun kevät etenee ja olemme viettäneet kaiken liikenevän ajan mökillä, ymmärrys sen luonteesta kasvaa. Talvella minulla oli runsaasti haaveita ja ideoita puutarhan suhteen, jotka alkavat nyt muuttua, kun tunnen paikan paremmin. Tätä on hiukan vaikea selittää, mutta tuntuu, että alan olla paremmin sovussa paikan todellisen luonteen ja ominaisuuksien kanssa - nyt nurmikolle levinneiden vadelmien siivoaminen tuntuu tyydyttävältä, ei tarvitse haaveilla heti suurista maamassojen siirroista ja ympäristön muokkaamisesta. Alan kotiutua.
