Ajattelin nimetä tämän kirjoituksen siperialaiseksi työleiriksi, mutta vaikka se nimenä oli leikillinen, se voisi kuitenkin johtaa harhaan siinä, että mitään negatiivista tuohon kaikkeen puurtamiseen ei sisältynyt. Kaikki minkä tein, ja jokainen lihas jonka väsytin, tuli sisältä syvästä tarpeesta saada näkyvää aikaan, ja nauttia siitä, että torpalla voi kerrankin olla kiireettömästi ja tehdä niin pitkään kuin valoa riittää.
Valosta puheen ollen, mehän olemme tähän asti nähneet torpan pelkästään syksyn ja talven valossa. Nyt kun kevät on koittanut, olemme päivittäin nähneet jotain uutta ja kaunista torpan ympärillä. Nyt tiedämme esimerkiksi sen, että talon edessä olevien ruusujen ympärillä maa on täynnä narsisseja, talon päässä idänunikoiden vieressä kasvaa tulppaaneja, koristeomenapuun alla krookuksia. Ja ainakin osa meidän itsemme istuttamista sipulikasveista on nousemassa maasta - tulppaanit jo kurkistelivat.
Idänunikot ovat selviytyneet talvesta hyvin. Talvella lunta oli todella niukasti ja nämä taimet olivat nousseet jo syksyllä esille maasta. Peitin minkä pystyin vähillä lumilla ja nyt keväällä ne kasvavat todella iloisesti.
Kaksi muuta iloista yllätystä tontin istutuksissa ovat ruusukvittenipensaat ja pieni kirsikkapuu. Mutta toisaalta, löytöjä uusista lajeista teemme koko ajan - tuntuu hassulta että emme ole aiemmin huomanneet että tontilla kasvaa kaksi marjakuusta (eikä yksi kuten aluksi luulimme) ja kookas terijoen salava, ja pari valtavaa hopeapajua sisääntulotien varressa. Pienempiä sipulikasveja löytyi myös sieltä täältä.
Yksi suurimpia töitä minulle oli tuon penkin perustaminen, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Jatkoin siistimistä penkin takana olevan kivijalan ympäriltä saarnin juurelta. Sitä en käynyt samalla tarkkuudella läpi, aika ja voimat eivät riittäneet, mutta siivosin kaikki katkenneet saarnin oksat ja revin kaikista pahimmat vadelman ja nokkosten juurakot, ja kiikutin tontin reunalla olevaan kuoppaan. Meillä kävi torpalla kylässä myös joukko ystäviä joista eräs on ammatiltaan puutarhuri ja hänen ohjeillaan leikkasin ruusupensaat ja marjapensaat. Olin jo aiemmin leikannut ruusut kolmasosaan alkuperäisestä koosta ja puutarhurin ohjeilla ne taisivat siitä vielä pienentyä melkein toiseen kolmasosaan. Ruusuja ei oltu leikattu vuosiin, joten näin radikaaliin leikkaukseen oli selkeä tarve.
Kaikkea muutakin puuhaa viikkoon sisältyi, mutta tuosta saa hyvin kuvan, miten päivät kuluivat. Viikko ilman internet-yhteyttä ja pääasiallisesti ulkoilmassa oli onnistunut tapa päästä irti töistä ja talven jälkeisestä uupumuksesta. Lauantaina olin kyllä todella väsynyt - ja kun tuttavapariskunta tuli käymään, nukuin läpi heidän vierailunsa (tulettehan velä toistekin!).
Kevät on hienoa aikaa.
