Kävimme torpalla taas tänään. Koska illalle oli varattu illallinen tuttujen luona, nousimme jo ennen kahdeksaa ja lähdimme liikkeelle. Säätiedotus oli luvannut +12 astetta ja auringonpaistetta, mutta ilma oli harmaa ja sumuinen. Matkamme loppuvaiheessa kuitenkin pilvet väistyivät ja näimme että luvassa oli uskomattoman keväinen päivä.
Torpalle johtava kylätie oli jo kelirikon vallassa ja paikoin tie oli suurten lammikoiden peitossa ja tien pinta mutainen ja syvillä urilla. Viimeinen osuus näytti kuitenkin niin hyvältä, että päätimme ajaa auton perille asti, varsinkin kun auton kyydissä oli Artekin 444 tuoli, jonka olimme saaneet ostettua käytettynä hyvin kohtuulliseen hintaan, ja jota olimme nyt viemässä torpalle.
Kun ajoimme pihaan ja nousimme viimeistä pientä mäennyppylää, auto pysähtyi ja renkaat alkoivat sutia tyhjää. Olimme auton pohjaa myöten uponneet savivelliin ja mutamien kaasutusten jälkeen kävi selväksi että siitä ei helpolla irtauduttaisi. Mäennyppylän vieressä on autokatos, jonka pohjana on sepeliä. Kaivoimme mutaan auton renkaiden eteen urat, ja haimme autokatoksesta sepeliä, jolla täytimme nuo urat. Vajaan tunnin uurastuksen jälkeen olimme saaneet auton nitkuteltua pois kuopasta ja korkeammalle ja kuivemmalle paikalle. Koska lämpätila nousi koko ajan, ja maa silminnähden suli kiihtyvällä vauhdilla veimme tavarat torpalle ja päätimme ajaa auton takaisin kylätien alkupäähän, missä maa on paremmassa kunnossa, ja sitten talsimme takaisin torpalle ihmettelemään kevätpäivää.
Olin ottanut mukaani koko joukon esikasvatettuja kasveja harventaakseni ikkunanlautoja kaupunkiasunnossa. Vein nuo kasvit, ja Bauhausista ostetut Helleborikset torpan lämmittämättömälle puolelle, missä oli nyt +6 asetta lämmintä. Sirsin tuolle puolelle myös torpan lattialla kylmäkäsittelyssä olleet istutukset, joista eri pallo-ohdakkeet olivat jo komeasti itäneet. Istutin myös daalian juurakot, koska ne työnsivät pitkiä vaaleita ituja. Luulen, että +6 asteen lämpötilassa mullan sisällä niillä on nyt parempi olla kuin +20 asteisessa kuivassa kaupunkiasunnossamme.
Ostimme torpan viime syksynä, eli emme ole vielä nähneet kesää torpalla. Voitte vain kuvitella kuinka uteliaita olemme sen suhteen, mitä kaikkea maasta kevään mittaa työntyy esiin. Osan kasveista tiedämme, mutta luulen, että suurin osa tulee olemaan yllätyksiä, kuten nämä kauniit lumikellot:
Kasvihuoneen vierestä näkyi myös jotain ponnistavan esiin. Nämä eivät ole meidän syksyllä istuttamiamme sipuleita - taitavat olla narsisseja:
Myös hyönteiset heräilevät:
Ja kun lähdimme torpalta, näimme ilmassa kisailevia riemunkiljahtelevia kurkia. Ilma oli seesteinen ja kevättä täynnä:
Ilta päättyi ystäväpariskunnan luona, missä oli mukava nähdä tutun näköisiä asetelmia olohuoneen ikkunan edessä. Siellä tönöttivät terhakkaat paprikan ja chilin taimet, ja lämminvesivaraajan päällä oli lisää siemeniä itämässä. Taloudessa oli kaksi kaunista kissaa, jotka alku-ujostelun jälkeen tekivät innokkaasti tuttavuutta, joten kissan karva maistuu vielä suussa. Olen myös onnettoman allerginen kissoille, eli jouduimme lähtemään aika nopeasti illallisen jälkeen huolimatta tupla-allergialääkityksestä, kun huomasin hengityksen alkavan vinkumaan.
Mutta oli terapeuttista kuulla pariskunnan keskustelevan ne samat keskustelut, joita meilläkin käydään tämän puutarhahömpähtäneen ja vielä harkintakykynsä säilyttäneen osapuolen välillä. "Styroksilaatikkohelvetissä en suostu asumaan..." ;)
