Talven satoa

Olen ollut hiukan huolissani torpan voinnista viime aikojen kovien pakkasten aikana. Pidämme tuvan lämmitettynä plussan puolella, mutta yksi kolmesta patterista on rikki ja pelkäsin, että lämpötila olisi laskenut miinuksen puolelle. Päätimme tehdä pikavisiitin torpalle ja samalla viedä mukanamme uusi patteri, jonka olimme viikolla käyneet ostamassa jostain kehäkolmosen turbosuperjättimarketista. Eräs tuttumme oli luvannut meille pitkään lainaan myös isohkon kaapin, joten sen kuljettaminen toisen tuttumme pakettiautolla kuului suunnitelmaan.

Olimme pyytäneet seudun teitä hoitavaa maanviljelijää auraamaan tien torpalle, mutta kun saavuimme perille tätä ei oltu tehty. Ajoimme henkilöautollamme edellä, pakettiauto perässä ja henkilöauto juuttui lumeen. Viimeinen osuus tiestä torpalle on mutkainen ja juuri ennen paikkaa johon yleensä jätämme auton on pieni mäki ja se koitui kohtaloksemme; siinä tilanteessa ei auttanut kuin marssia läpi hankien torpalle, hakea vajan avain, sulattaa sen jäätynyt lukko käsissä ja kantaa sieltä takaisin autoille lumilapiot. Ja sitten lumen lapiointia pysähtymispaikalle asti. Ilma oli kirkas, aurinko paistoi mutta lämpötila oli -17 astetta, joten kylmä tarttui näppeihin. Viimein kun saimme autot perille ja kannettua kaapin osissa sisälle, mukana tuomamme kaalikeiton kiehumaan ja uuden patterin koottua, valtaisa kolina tieltä kertoo, että maanviljelijä auraa tietään torpalle.... mutta tuo oli pieni yksityiskohta, vieraamme eivät olleet käyneet torpalla ennen ja olivat hyvin innoissaan tutkimassa huoneita, vinttiä ja tonttia.

Torpan tuvassa oli +3 astetta lämmintä, ja isoin agaave oli mädäntynyt, selkeästi saatuaan liikaa kylmää. Agaave oli ollut väliaikaishoidossa ja sitä oli kasteltu liikaa mikä kostautui nyt näin. Kaikki muut kasvit, jopa edellisten asukkaiden jättämä Jukka-lilja olivat hyvässä kunnossa. Asensin uuden patterin rikkoutuneen tilalle ja suurensin muiden pattereiden termostaattia. Lämpötalous pitäisi nyt olla paremmassa hoidossa.

Minä nautin ilman puhtaudesta, lumesta heijastuvasta kirkkaasta auringosta, ja seudun hiljaisuudesta joka kaupunkilaisesta on todella ylellistä ja jota pelkästään tontin eri puolilla puuhailevat tikat rikkoivat koputtelusarjoillaan. Seisoin vartin ulkona, yksin, keskellä metsää ja kuuntelin luonnon omaa stereofonista konserttia, instrumentteina vaimea tuulen suhina oksistossa ja ahkerat tikat jotka kopsuttelivat ja rapistelivat innokkaasti kevättalven selkeässä säässä. Tätä parempaa 'chill out' miksausta on vaikea kuvitella.


Kun ajoimme kotiin, olo oli tyyni, selkeä ja viikon stressit oli huuhdottu mielestä pois. Sanoin rakkaalleni, että torppa saa minut tuntemaan itseni niin rikkaaksi. Kuin olisi miljoona euroa pankkitilillä.