Mökkiunelmia

Mieheni ja minä saimme suuren haaveen toteutetuksi. Ostimme yhdessä paikan maalta. Keski-ikä ei taida tulla yksin. ;)

Tämä haave on muhinut mielessä pitkään. Itse asiassa olen aina pitänyt kasvien kasvattamisesta ja luonnosta. Ehkä ala-asteen luontokerhon herätys - lintujen bongaus, perhosten keräily, akvaarioharrastus ja luontoliittolaisuus - ja yläasteen maa- ja metsätalousopinnot jättivät sisälle kytemään tarpeen päästä kasvattamaan jotain itse ja työntää kätensä multaan.

Mutta harva asia tuoksuu niin hyvälle kuin puhdas kostea puutarhamulta. Kai se on geeneissä, mutta jopa Civilization pelissä pidän eniten kaupunkien kasvattamisesta, en niinkään sotimesta.

Selitykset sikseen. Teimme kaupat siis kuun alussa, ja edelliset omistajat luovuttivat avaimet kuun puolivälin jälkeen. Torpalla olemme nyt käyneet muutaman kerran ja huonekaluja siirrelleet lisätäksemme tunnetta omasta reviristä. Hiljalleen paikka alkaa tuntua omalta.

Oman viehätyksensä kauppoihin loi se, että myyjänä oli vanha, jo yli kolmekymmentävuotta paikkaa omin käsin rakentanut ja muokannut pariskunta. Upeita ja sympaattisia, vanhan ajan "kunnon ihmisiä". He näkivät kuinka paljon paikkaa ja sen alkuperäisen mukaista tilaa arvostimme.

Ensi kevät tulee olemaan jännittävä. Myyjät esittelivät koko puutarhan joka tuntui olevan täynnä erilaisia istutuksia ja vanhoja maatiaisperennoja. Nyt pitäisi malttaa vain odottaa kevättä...

(Tämä teksti on julkaistu alunperin 30.11.2006 toisessa blogissani)