Tuesday, November 17, 2009
I have moved...
Unfortunately it seems I don't have the time to keep this blog up-to-date. You can catch me up in myfolia.com: http://myfolia.com/gardener/HTHB/journal
Finnish speakers can also sign up in klorofylli.com and follow my diary there.
Sunday, September 6, 2009
Kesä lähenee loppuaan
Kun daaliat ja tsinniat kukkivat todenteolla, tietää, että kesä on loppumassa. Päivät ovat olleet kauniita, mutta pian on aika siirtyä sisäpuutarhorointiin. Mutta vielä nautitaan kukista ja lämmöstä.
Saturday, August 22, 2009
myfolia.com
Olen tässä täytellyt profiilia myfolia.com palveluun. Kansainvälinen puutarhasivusto; runsaasti mielenkiintoisia ominaisuuksia.
http://myfolia.com/
http://myfolia.com/
Sunday, August 16, 2009
Friday, July 10, 2009
Tuesday, June 16, 2009
Mitä kysyisit itseltäsi?
Mistä puutarhaharrastuksesi alkoi?
- Olen aina ollut kiinnostunut kasveista. Muistan kuinka jo ala-aste ikäisenä rakensin kaktusterraarion vanhasta akvaariosta. Tähän liittyy ala-asteen luontokerho, jota veti perhosia keräävä ja lintubongausta harrastava opettajamme. Mutta kun muistelen lapsuuttani, minulla on paljon erilaisia luontoon ja kasveihin liittyviä muistoja. Muistan jopa joitakin puita lapsuuteni lähimetsästä, joka silloin vaikutti valtavalta erämaalta.
Mikä kasveissa viehättää:
- On helpompi vastata mikä kasveissa ei viehätä - ei mikään! Minusta kasvit ovat kiinnostavia, kiehtovia, kauniita ja tärkeitä. Se, että ei olisi kasveista kiinnostunut on minusta jonkin hyvin tärkeän perustarpeen kieltämistä. Suomalaiset tuntuvat Euroopan kansoista olevan vielä lähimpänä luontoa, mikä minusta on hieno asia. Kasvit - niiden muodot ja ominaisuudet - on kirjoitettu geeneihimme eikä muutama tuhat vuotta ihmiskulttuuria ole sitä pystynyt poistamaan. Muistelen nähneeni tutkimuksen, jossa todettiin ihmisen mielen rauhoittuvan ja verenpaineen laskevan kun hänelle näytettiin kasvien muotoja. Kun minä työskentelen kasvien kanssa, koen suurta onnea ja harmoniaa kaiken elävän kanssa. Se kuulostaa varmasti tosi kliseiseltä, mutta se on minun tapani purkaa työelämän ja arjen stressiä.
Miksi asut kuitenkin kaupungissa?
- Se on mielenkiintoista. Ehkä koen, että myös kaupunki tarjoaa jotain, mitä en luonnosta saa. Tärkeimpänä tietenkin toisten ihmisten seura. Pidän myös kaunpunkikulttuurista kaikkine parhaine piirteineen. Liika oleskelu luonnon keskellä päättyy yleensä tarpeeseen palata kaupunkiin.
Mitä teet maalla?
- Yksi merkittävä aktiviteetti on haahuilu. Tutkimusmatkailen omalla pihallani... tutkin kasveja ja otan kuvia. Haltioidun. Pysähdyn. Rauhoitun. -- Mutta sille on vain oma aikansa. Olen kuullut ystävien sanovan minusta, että en lepää maalla hetkeäkään. Se on todennäköisesti totta -- kannan aina jotain multasäkkiä tai taimipurkkia jonnekin. Aikaa on kasvukaudella liian vähän!
Onko suhtautumisesi puutarhanhoitoon muuttunut vuosien varrella?
- On hyvin erikoisella tavalla! Olen perinteisesti vihannut kitkemistä, mutta nykyisin nautin siitä! Ja se kaikki on asenteessa... suhtaudun puutarhanhoitoon nöyremmin, pitkäjänteisemmin ja ymmärrän mikä paljon kitkemisen kaltaisesta panostuksesta tulee. Se kannattaa, eikä se edes ole niin tylsää, kunhan vain rentoutuu ja varaa siihen sen tarvitseman ajan...
Mitä tarkoitat nöyryydellä?
- Sitä, että puutarhanhoidossa ei ole puutarhurista kyse. Jos lähtee siltä pohjalta liikkeelle, kuin joku tähtikokki, hommasta tulee nopeasti suorittamista ja pakonomaista! Puutarhassa on kyse puutarhan olosuhteista, kasveista ja aivan hiukkasen itse puutarhurista. Puutarhuri voi toivoa saavansa kaiken juuri toivomaansa järjestykseen, mutta paras oppitunti jonka puutarha tarjoaa on oman rajallisuutensa kohtaaminen. Kaikkea ei voi yksinkertaisesti hallita. Siinä kohtaa omat rajansa hyvin nopeasti ja nöyrtyy.
Mutta entä puutarhan rakentaminen koneilla, myrkyillä ja paljolla rahalla?
- Kyllähän se onnistuu, mutta panostus suhteessa tulokseen on kysymysmerkki... Se voi onnistua, jos asialla on ammattilainen, mutta jätäpä puutarha yksikseen pariksi vuodeksi ja katso sitten, mitä on siitä on jäljellä. Minusta puutarha on hyvä rakentaa omilla voimillaan -- silloin myös sen ylläpito pysyy hallittavana. Mutta tämä on minun filosofiani. Tällä periaatteella minä pysyn sovussa oman puutarhani kanssa.
Kiitos haastattelusta!
- Ole hyvä!
- Olen aina ollut kiinnostunut kasveista. Muistan kuinka jo ala-aste ikäisenä rakensin kaktusterraarion vanhasta akvaariosta. Tähän liittyy ala-asteen luontokerho, jota veti perhosia keräävä ja lintubongausta harrastava opettajamme. Mutta kun muistelen lapsuuttani, minulla on paljon erilaisia luontoon ja kasveihin liittyviä muistoja. Muistan jopa joitakin puita lapsuuteni lähimetsästä, joka silloin vaikutti valtavalta erämaalta.
Mikä kasveissa viehättää:
- On helpompi vastata mikä kasveissa ei viehätä - ei mikään! Minusta kasvit ovat kiinnostavia, kiehtovia, kauniita ja tärkeitä. Se, että ei olisi kasveista kiinnostunut on minusta jonkin hyvin tärkeän perustarpeen kieltämistä. Suomalaiset tuntuvat Euroopan kansoista olevan vielä lähimpänä luontoa, mikä minusta on hieno asia. Kasvit - niiden muodot ja ominaisuudet - on kirjoitettu geeneihimme eikä muutama tuhat vuotta ihmiskulttuuria ole sitä pystynyt poistamaan. Muistelen nähneeni tutkimuksen, jossa todettiin ihmisen mielen rauhoittuvan ja verenpaineen laskevan kun hänelle näytettiin kasvien muotoja. Kun minä työskentelen kasvien kanssa, koen suurta onnea ja harmoniaa kaiken elävän kanssa. Se kuulostaa varmasti tosi kliseiseltä, mutta se on minun tapani purkaa työelämän ja arjen stressiä.
Miksi asut kuitenkin kaupungissa?
- Se on mielenkiintoista. Ehkä koen, että myös kaupunki tarjoaa jotain, mitä en luonnosta saa. Tärkeimpänä tietenkin toisten ihmisten seura. Pidän myös kaunpunkikulttuurista kaikkine parhaine piirteineen. Liika oleskelu luonnon keskellä päättyy yleensä tarpeeseen palata kaupunkiin.
Mitä teet maalla?
- Yksi merkittävä aktiviteetti on haahuilu. Tutkimusmatkailen omalla pihallani... tutkin kasveja ja otan kuvia. Haltioidun. Pysähdyn. Rauhoitun. -- Mutta sille on vain oma aikansa. Olen kuullut ystävien sanovan minusta, että en lepää maalla hetkeäkään. Se on todennäköisesti totta -- kannan aina jotain multasäkkiä tai taimipurkkia jonnekin. Aikaa on kasvukaudella liian vähän!
Onko suhtautumisesi puutarhanhoitoon muuttunut vuosien varrella?
- On hyvin erikoisella tavalla! Olen perinteisesti vihannut kitkemistä, mutta nykyisin nautin siitä! Ja se kaikki on asenteessa... suhtaudun puutarhanhoitoon nöyremmin, pitkäjänteisemmin ja ymmärrän mikä paljon kitkemisen kaltaisesta panostuksesta tulee. Se kannattaa, eikä se edes ole niin tylsää, kunhan vain rentoutuu ja varaa siihen sen tarvitseman ajan...
Mitä tarkoitat nöyryydellä?
- Sitä, että puutarhanhoidossa ei ole puutarhurista kyse. Jos lähtee siltä pohjalta liikkeelle, kuin joku tähtikokki, hommasta tulee nopeasti suorittamista ja pakonomaista! Puutarhassa on kyse puutarhan olosuhteista, kasveista ja aivan hiukkasen itse puutarhurista. Puutarhuri voi toivoa saavansa kaiken juuri toivomaansa järjestykseen, mutta paras oppitunti jonka puutarha tarjoaa on oman rajallisuutensa kohtaaminen. Kaikkea ei voi yksinkertaisesti hallita. Siinä kohtaa omat rajansa hyvin nopeasti ja nöyrtyy.
Mutta entä puutarhan rakentaminen koneilla, myrkyillä ja paljolla rahalla?
- Kyllähän se onnistuu, mutta panostus suhteessa tulokseen on kysymysmerkki... Se voi onnistua, jos asialla on ammattilainen, mutta jätäpä puutarha yksikseen pariksi vuodeksi ja katso sitten, mitä on siitä on jäljellä. Minusta puutarha on hyvä rakentaa omilla voimillaan -- silloin myös sen ylläpito pysyy hallittavana. Mutta tämä on minun filosofiani. Tällä periaatteella minä pysyn sovussa oman puutarhani kanssa.
Kiitos haastattelusta!
- Ole hyvä!
Sunday, June 14, 2009
Alkukesän kukka
Ojakellukan herkkä kukka kuvastaa alkukesän luonnetta. Lämpö vaihtuu helposti viileään, koleaan ja sateiseen. Luonto kuitenkin nauttii, vaikka ihminen kaipaa aurinkoa.
Viileä, kostea alkukesä on puutarhurin ystävä. Uudet istutukset juurtuvat hyvin ja kuin huomaamatta kaikki pienet taimet kasvattavat paljon lehtiä ja syvät juuret, joiden avulla selvitään heinäkuun helteistä.
Kevään sipulikasvien ja kesän kukkijoiden välissä on tauko, jota monet luonnonkasvit täyttävät kukillaan - ne tuovat kaikille kauneutta ilman vaivaa.
Viileä, kostea alkukesä on puutarhurin ystävä. Uudet istutukset juurtuvat hyvin ja kuin huomaamatta kaikki pienet taimet kasvattavat paljon lehtiä ja syvät juuret, joiden avulla selvitään heinäkuun helteistä.
Kevään sipulikasvien ja kesän kukkijoiden välissä on tauko, jota monet luonnonkasvit täyttävät kukillaan - ne tuovat kaikille kauneutta ilman vaivaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)
